lauantai 24. maaliskuuta 2012

Äly, hoi!

Suomalaisethan ovat käytännöllistä kansaa: meillä on kuivauskaapit astioille, järkevät pohjapiirrokset ja asemakaavat sekä ovet, jotka avautuvat ulospäin ulos mentäessä. Toisinaan ulkomailla rupeaa ihmetyttämään ja/tai ärsyttämään kaikki epäkäytännölliset tai epäloogiset tavat, jotka tietenkin kotimaassa olisivat PALJON PAREMMIN!

Yksi epäkäytännöllisyyden huipentuma täällä Jenkeissä on pussilakanoiden puuttuminen. Mitä järkeä siinä on, että pussilakanoiden sijaan nukkujan ja peiton välillä on vain tavallinen lakana, joka yön aikana kuitenkin lähtee liikkeelle ja joka pitää joka aamu korjata paikoilleen? Eikö olisi järkevämpää käyttää pussilakanaa, joka jokseenkin suojaisi peittoa likaantumiselta ja hikeentymiseltä ja olisi myös kivemman näköinen kuin pelkkä peitto? Peittoja ei kuitenkaan jaksa pestä samalla tavalla kuin lakanoita, joten pussilakanattomuus on lopulta melko ällöä.

Inhotusta herättävät myös kokolattiamatot. En käsitä, miksi lattiat halutaan peittää sellaisilla pölynkerääjillä, jotka sotkeentuvatkin hirveän herkästi -- varsinkin kun ihmiset käyttävät usein sisällä kenkiä. Täällä asuintalossani minun huoneeni on ainoa huone ilman kokolattiamattoa, ja valitsin tämän huoneen juurikin siksi. Kyllähän minä otan paljon  mielummin kauniit puulattiat kuin karvapeitteiset pölypesämatot, vaikka niillä olisikin pehmeä kävellä.

Ihmetystä herättävät myös täkäläiset vessat, jota kutsutaan häveliäästi ”restroomeiksi” eikä missään nimessä ”toileteiksi”. Ensinnäkään en voi ymmärtää, miksi vessakoppien ovien täytyy avautua sisäänpäin, jolloin on aina hirveää säheltämistä päästä ulos vessasta. Kopista poistuessa täytyy peruuttaa melkein vessanpöntön päälle ja sitten vasta on tilaa saada ovi auki.

Hanat ovat myös outoja. Lämmin vesi ja kylmä vesi pitää vääntää erikseen auki, jotta saisi sopivanlämpöistä vettä. Vesi sentään tulee yhdestä ja samasta hanasta mutta olisihan se nyt järkevämpää, jos hanan avaamiseen ei tarvitsisi kahta kättä. 

Kolmas omituisuus on vessojen varustus tai sen puute. Suuressa osassa naisten yleisövessoja ei ole lainkaan bideesuihkuja, vessaharjoja eikä pieniä roskiksia naisten ”hygieniatuotteille”. Jenkkivessat ovat yleensä ottaen hyvin siistejä mutta kyllä minä ainakin oletan tuollaisten asioiden löytyvän vessoista. 

Muita älyttömyyksiä ovat tietenkin jenkkien takapajuiset mittayksiköt: gallonat, tuumat, kupit, paunat, farenhaitit ja muut mahdollisimman epämääräiset mitat, jotka minulle ainakin tuntuvat vieläkin käsittämättömiltä. Kaikella on jokin erilainen mitta tai standardi täällä. Sänkyjä ei mitata pituuden ja leveyden mukaan vaan sen sijaan puhutaan esimerkiksi queen- ja king-kokoisista pedeistä.  A4-papereita ei myöskään käytetä, vaan paperistandardi on letter-koko, joka on hieman A-nelosta lyhyempi mutta leveämpi.

Ei tässä vielä kaikki. Pyörällä kulkiessani olen huomannut myös muutamia pyöräilyyn liittyviä outouksia. Esimerkiksi lähes kaikissa pyörissä ei ole lainkaan lokasuojia eikä edes tarakkaa, jolloin rapa roiskuu miten sattuu ja ihmiset kiinnittävät kaikenlaisia heppoisia korisysteemejä pyöriinsä. Hirveän epäkäytännöllistä!

Toinen esimerkki liittyy pyörällä kulkemiseen liikenteessä. Täällähän autoilijoilla on käytössä tietyt käsimerkit siltä varalta, etteivät esimerkiksi auton vilkut toimi. Vasemmalle kääntymistä osoitetaan suuntaamalla käsi auton ikkunasta vasemmalle. Oikea käännös osoitetaan samoin mutta vasen kyynärvarsi nostetaan ylöspäin. Minusta on kuitenkin naurettavuuden huippu, että jotkut pyöräilijätkin osoittavat kääntyvänsä oikealle nostamalla vasemman kätensä eivätkä vain viittaa oikealla kädellä oikealle! 

Tämän tilityksen jälkeen haluan hieman pehmennellä teesiäni. En tosiaankaan halua väittää, että amerikkalaiset ovat hirveitä urpoja ja että kaikki täällä on huonosti. Minustahan on oikeasti vain mielenkiintoista ja huvittavaa, että asiat tehdään eri tavalla eri paikoissa! Pääsen tutustumaan erilaisiin käytäntöihin ja toisaalta näen kotimaan tavat uudessa valossa. 

Täällä on myös paljon sellasia juttuja, jotka tehdään käytännöllisemmin kuin Suomessa. Esimerkiksi jätehuolto hoituu ainakin Madisonissa hyvin. Roskapäivinä astiat viedään kadunreunaan ja sieltä roska-auto kippaa ketterästi roskat säiliöön ilman, että sen tarvitsee piipata ja peruutella jokaisen etupihalle. Myös bussit ovat käteviä, koska matkustajat avaavat bussin takaovet itse ja ne myös sulkeutuvat automaattisesti. Aikaa säästyy! Täkälaisissä busseissa on myös helppo kuljettaa pyöriä. Jokaisen bussin etupuskurissa on kiinni pyöräteline, jossa on tilaa kahdelle pyörälle. Tosin, eikö olisi helpompi vain pyöräillä määränpäähän?

Viimeisenä haluan vielä mainita yhden outouden, jota minun on todella vaikea tajuta. Jenkit ovat ilmeisesti sitä mieltä, että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja lauantai puolestaan viimeinen! Siis mitä? Eihän se nyt voi olla ensimmäinen! Äää!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Hellehuumaa

Stoppi blogihiljaisuudelle! Anteeksi, että tekstiä ei ole tullut pariin viikkoon. Minulla ei ole ollut hirveästi jutunjuurta, kun en oikeastaan ole tehnyt mitään kirjallisen erittelyn arvoista. Viime viikot ovat vierähtäneet työ- ja opiskelupuuhissa, mitä on tasapainottanut muutamat mukavat kemut kämppisten ja kavereiden kanssa. Toiset päätyivät ihan tanssilattialle asti, vaikka se oli hilkulla, koska meitä ulkomaalaisia ei meinattu päästää sisään ilman kopiota passista. 

Tällä viikolla Madisonin ja koko keskilännen on yllättänyt lähes ennätysmäinen lämpöaalto. Erikoisen lämmintähän täällä on ollut lähes koko talven mutta viikko sitten suu loksahti auki, kun tälle viikolle luvattiin ihan kunnon kesäsäätä. Viikon alussa lämpötila ampaisi hellelukemiin, ja aurinko  on paistanut koko viikon lähes pilvettömältä taivaalta.

Memorial Terrace on ollut ammuttu täyteen koko viikon.

Kesän tupsahtaminen keskelle maaliskuuta on saanut madisonilaiset aivan villeiksi. Sunnuntaina Arboretum-puisto oli täynnä hyväntuulisia lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä ja nyt helteiden alettua kaupungissa ja State Streetillä on ollut valtavasti kuhinaa. Katukuvaan ovat ilmestyneet patiot, jäätelötötteröt ja paljas pinta. 

Bascom Hill ja auringonottoa.
Minullakin on ollut aivan höpö olo. Heti lämpöaallon alettua piti minun piti kaivaa kesävaatteet esille ja rynnätä pihalle. Jätskiä olen käynyt syömässä jo kahdesti ja olen myös lekotellut Bascom Hillin nurmella läppärini kanssa muiden ahkerien auringonpalvojien tapaan. Kevättuulen tuoksusta, auringon lämmöstä ja nurmikon vihertymisestä tulee joka vuosi se sama olo: kuin pystyisi mihin vain ja olisi täynnä tunteen paloa. Näkeehän sen muidenkin kasvoista, etten ole ainoa. 

Harmi vaan, että minulle sivuoireena on tullut myös armoton aivastelu ja silmien kutina. Koivuja täällä ei juuri ole mutta jokin pöly minua näköjään häiritsee. Ei sillä väliä, kun on kevät!

Hyödynsin epätavallista säätä myös suomen kurssilla. Viime viikolla olin jo alustavasti hahmotellut tulevan viikon aiheita mutta säätiedotuksen nähtyäni päätin hieman muuttaa suunnitelmia. Opiskelimme siis tällä viikolla sääsanastoa, joka oli viime syksyltä ajanpuutteen vuoksi jäänyt. Pidin myös kaksi oppituntia pihalla auringossa, ja ne olivat ehkä mukavimpia tunteja tältä vuodelta! Saan olla iloinen, kun minulla on niin hirveän kivoja oppilaita.

Lämmin mutta sumuinen aamu.
Helteet jatkuvat vielä tämän viikon loppuun mutta kevään aikana voi hyvinkin tulla vielä takatalvi. Mutta joka tapauksessa kovaa vauhtia mennään kesää kohti. Hui ja jee ja voih ja oih!