Edustamassa D.C:ssä!

Talvilomamatkailun ensimmäinen etappi on tehty. Palasin juuri takaisin Madisoniin Vapaan Maan pääkaupungistä Washington D.C:stä! Deeceessä kävin edustamassa Suomea Fulbright-konferenssissa, jonne kokoontui reilut neljäsataa ulkomaalaista viereen kielen opetusassistenttia eri yliopistoista Yhdysvalloissa.

Saavuin Washingtoniin keskiviikkona illalla pitkän lentokenttäodottelun jälkeen. Lentojen peruuntumisien takia odotin lentoani Madisonin kentällä noin kuusi tuntia. Netti ei pelittänyt ja kännykästäkin loppui akku, joten tunnit vierivät lähinnä kuunnellen kuulutuksia ja jonkun uutiskanavan viimeisimpiä spekulointeja presidenttipelistä. Onneksi seurana oli nigerialainen FLTA-kaveri, johon tutustuin jo New Yorkissa.

Washington oli mukava paikka käydä. Suurin osa ajasta kului konferenssissa, joten en ehtinyt paljoa tutustua kaupunkiin. Perjantai-iltapäivän ja illan saimme vapaaksi, ja suomalaisten FLTA-tyttöjen kanssa kävimme vikkelästi tsekkaamassa keskeisimmät must-see-paikat: Capitol-rakennuksen, National Mall -aukion/puiston, Washington-monumentin ja tietenkin sen kuuluisimman eli Valkoisen talon. Sen viimeisimmän näkeminen tuntui hienolta, vaikka talo itsessään ei ollut erityisen häkellyttävä. Sitä oli vaikea edes nähdä aidan takaa mutta tulipahan katsastettua paikka, jossa on tehty ja tehdään edelleen koko maailmaa koskevia päätöksiä.

National Mall ja Washington-monumentti kuvan taka-alalla.

Capitol Hill.

SE valkoinen talo!

Washington D.C:n parasta antia ovat museot, sillä niitä ja jonkinlaisia muistomerkkejä tuntuu olevan joka kulmalla. Kuuluisimpia museoita ovat National Gallery of Art, Air and Space Museum, Museum of the American Indian, National Museum of American History, War War II Memorial sekä lukuisat Smithsonian-museot. Me päädyimme sattumalta National Potrait museoon ja sieltä löytyi todella mielenkiintoisia teoksia. Hyvä valinta!

Museon modernia taidetta.

Washington oli melko näyttävä kaupunki mutta en tuntenut sen sielua samalla tavalla kuin New Yorkissa. Washington tuntui jumittavan jossain Nixonin, Fordin, Carterin ja Reaganin ajalla, mikä heijastui muun muassa arkkitehtuurista. Se tuntui toisaalta oudolta, toisaalta upealta, koska se korosti kaupungin roolia poliittisessa historiassa. Toinen silmäänpistävä piirre Washingtonissa on varallisuuserojen korostuminen. Kaupungissa upporikkaat ja rutiköyhät elävät lähekkäin ja ehkä siksi myös rikollisuusaste on korkea. Me esimerkiksi majoituimme hienossa hotellissa Capitol-kukkulan lähellä mutta aivan kulman takana oli kodittomien koti, jossa ihmiset odottelivat yösijaa.

Itse konferenssi sujui hyvin. Siihen kuului luentoja, work-shoppeja ja breakout sessioneita sekä paljon kahvittelua. Konferenssi oli järjestetty hyvin, joten kaikki hoitui sujuvasti ihmismäärästä huolimatta. Konferenssin alkupuolella käsiteltiin aika paljon kulttuurista sopeutumista, mikä ei minulle ehkä ollut niin tärkeä asia, koska en ole täällä kokenut mitään varsinaista kulttuurishokkia. Viimeisinä päivinä sain kuitenkin hyviä vinkkejä opiskeluun ja inspiraatiota ensi keväälle! Pääsin myös pitämään omaa Suomi-ständiä ja oli kiva kertoilla ihmisille hieman suomalaisesta kulttuurista.

Messutyttönä Suomea edustamassa.

Nyt pakkaan laukkuni uudestaan ja huomenna lähden joululomille Suomeen! Piparit, ruisleipä, Oulu ja kaikki ihanat ihmiset, see you soon!