Ensimmäisessä blogitekstissäni pohdin sitä, miltä saattaisi tuntua tulla asumaan maahan, josta tietää paljon mutta jossa ei ole koskaan käynyt. Viime kuukausien aikana olen miettinyt vastausta tuohon kysymykseen. Vaihtoehtoina oli se, että maa tuntuisi vieraalta, tai se, että se olisi juuri sitä, mitä voisi kuvitella. Tällä hetkellä jälkimmäinen tuntuu olevan enemmän totta: Amerikka on jotenkin tuttu ja kotoisa.
En tiedä, mistä tämä kotoisuus johtuu. Ehkä amerikkalaiset maisemat, kielenkäyttö ja tavat ovat tulleet tutuiksi median kautta. Ehkä kulttuuri ei vain eroa kovin paljoa suomalaisesta. On toki kuitenkin paljon sellaista, joka on erilaista täällä kuin Suomessa. Ne ovat yleensä pieniä asioita, jotka eivät ole minulle aiheuttaneet mitään kulttuurishokkia mutta ovat kiinnittäneet huomioni. Tässä koottuna joitakin havaintoja:
1) Ruoka
Ruoka on Jenkeissä maistunut oikein hyvin. Pikaruokaa lukuunottamatta ravintolat tarjoavat yleensä hyvää sapuskaa ja erilaisia ravintoloita löytyy paljon. Koska ihmisiä on joka puolelta maailmaa, myös etnisiä ravintoloita on paljon ainakin isoissa kaupungeissa. Myös kaupoista löytyy melko suuret valikoimat.
Ruoka on hyvää, mutta ei välttämättä aina terveellistä. Sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurempaa -- niin myös ruoka ja sitä myöten ihmiset. Kyllä Jenkeissäkin voi syödä terveellisesti mutta se on ehkä vaikeampaa kuin Suomessa. Valistuneiden valintojen tekemistä vaikeuttavat ainakin roskaruoan ja herkkujen saatavuus ja näkyvyys sekä niiden edullisuus terveellisiin vaihtoehtoihin verrattuna. Joskus on vain vaikea löytää aivan tavallisia ruokatuotteita, koska suurin osa vaihtoehdoista on joko rasvattomia laihdutustuotteita tai superdeluxesuklaamaapähkinävoivaahterasiirappichocolatechipcookiedough-kaliiberin överikaloripommeja. Myös puolivalmisteita, säilykkeitä ja erilaisia jauhosekoituksia käytetään melko paljon, jolloin saattaa hämärtyä käsitys siitä, mitä oikein syökään.
Silloin tällöin tavallisetkin tuotteet voivat salakavalasti pitää sisällään enemmän energiaa kuin uskoisi. Ihmettelin Jenkkeihin tultuani, miten ruokaan saadaan joskus ahdettua kaksinkertaisesti enemmän kaloreita kuin täysin vastaavanlaiseen tuotteeseen Suomessa. Ainesosatietoja selailtuani tiedän syyllisen: high-glucose fructose syrup. Sitä tungetaan reilusti kaikenlaisiin ruokiin, etenkin leipään, joka on yleensä aina samaa vaaleaa, paksua ja pehmeää paahtoleipää. Ruisleipää on todellakin ikävä mutta sitäkin saa, jos näkee vähän vaivaa ja esimerkiksi tilaa leipomosta.
2) Juoma
Mitä jenkit juovat? Coca-colaa? Jamesonia? Root beeriä eli supermakeaa inkivääriolutta? Varmastikin muun muassa noita ja joskus ihan vain vettä ja maitoakin niin kuin normaalit ihmiset. Kahviakin kuluu paljon, koska ainakin Madisonissa on hurjan paljon kahviloita ja joka kolmannella vastaantulijalla tuntuu olevan take away -kahvimuki tai termari kädessään.
Alkoholinjuomisikäraja täällä Wisconsinissa on 21 vuotta. Varmaan ikärajaan on järkeviä syitä mutta toisaalta sillä on rasittavia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi se pistää silmään, että juodessaan yliopisto-opiskelijat käyttäytyvät kuin lukiolaiset. On surkuhupaisaa nähdä, kun parikymppiset collegetytöt riehaantuvat, kun asuvat ensimmäistä kertaa poissa kotoa, juovat vähän boolia ja opettelevat kävelemään naurettavan kokoisilla korkokengillä. Alkoholia juodaan jo alaikäisenä mutta jos sitä ei saada, korvikkeena on ruoho, joka on hyvinkin tavallista opiskelijoiden keskuudessa. Valitettavasti myös kovemmat huumeet ovat melko yleisiä.
Promilleraja autolla ajamiseen Wisconsinissa on noin 0,8. Ennen tänne tuloa luin, että täällä ollaan todella tarkkoja siitä, ettei juo ennen autolla ajoa. Höpönlöpön. En ole koskaan nähnyt näin leväperäistä menoa alkoholin ja autoilun suhteen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että juo muutaman kaljan tai drinkin ennen autolla ajoa. En toki suosittelisi tekemään niin mutta ainakin Madisonissa ollaan paljon rennompia tässä suhteessa kuin Suomessa. Toisaalta, siellä ollaan kovin tarkkoja siitä, ettei autossa saa olla avattuja alkoholijuomia. Jos esimerkiksi matkustajalla olisi avoin olutpullo, kuski voi saada noin kolmensadan dollarin sakot!
3) Liikenne
Amerikkalainen liikenne toimii autojen ehdoilla. Autot ovat isoja ja niitä on paljon. Bensa on halpaa eli autolla kannattaa kulkea. Talviajoa en ole vielä kokeillut mutta tiet ovat tavallisesti hyvässä kunnossa, vaikka sementtiteiden kolina hieman ärsyttääkin ja tiet on valaistu joko himmeästi tai ei lainkaan.
Liikennesäännöt ovat suurin piirtein samankaltaiset kuin Suomessa mutta joitakin erikoisuuksia löytyy. Ensinnäkin Jenkeissä risteyksissä saa kääntyä oikealle punaisillakin valoilla, ellei sitä ole erikseen kielletty. Toinen erikoisuus on stop-merkki-risteykset. Taajamaristeyksissä stop-merkit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja ne korvaavat lähes täysin kärkikolmiot. Tavallinen risteystyyppi on ”four way stop”, jossa jokaisesta suunnasta tulevalla on pysähdysmerkki. Tällöin risteykseen tullessaan kaikki autot pysähtyvät ja se, joka on pysähtynyt ensimmäisenä, lähtee myös liikkeelle ensimmäisenä.
Auto on kingi mutta Madisonissa sentään pyöräilykin on melko hyvä tapa liikkua. Kaupunkia on kehuttu Amerikan parhaimmaksi pyöräilykaupungiksi, mikä kertoo surullisen paljon muiden kaupunkien pyöräilymahdollisuuksista. Madison ei vedä vertoja Oululle mutta ainakin pyöräily jokseenkin onnistuu täällä, sillä autoteillä on pyöräkaistat ja autoilijat osaavat väistää pyöräilijöitä. Kunnollisia pyöräteitä on kuitenkin harvassa. Madisonlaiset ylpeilevät sillä, että heillä on oikeita pyöräteitä mutta muutama pyörätie johonkin suuntaan ei vielä tee vaikutusta minuun.
4) Uskonto
In God we Trust. Näin lukee Yhdysvaltain dollareissa ja näin lukee monen amerikkalaisen sydämessäkin. Sanotaan, että jenkit ovat kovin uskonnollista porukkaa. Voi olla, että näin on, mutta ainakaan minun kokemukseni mukaan he eivät ole kovin äänekkäitä uskossaan. Tiedän, että monilla amerikkalaisilla on tapana käydä sunnuntaina kirkossa mutta en ole tavannut paljon ihmisiä, jotka olisivat puhuneet uskosta tai Jumalasta. Yleensä ottaen uskontoon ei törmää ainakaan yhtään enempää kuin Oulussa.
Luulen, että uskonnollisuus riippuu hyvin paljon paikasta, kuten osavaltiosta ja kaupungin suuruudesta. Liberaalissa Madisonissa uskonto ei ehkä tule esille niin paljon kuin muualla mutta näkyyhän kaupungilla joskus saarnamiehiä huutelemassa kovaan ääneen Jumalan pelastusta (tai oikeastaan huudot keskittyvät syyllistämiseen, moralisointiin ja helvetin tulella uhkailuun).
Kirkkojakin Madisonissa näkee aika usein ja niitä tuntuu olevan joka paikassa, koska myös erilaisia suuntauksia on niin paljon. Pieniä kirkkoja on niinkin paljon, että sen takia kotikadullani on niille oikea tarvikekauppa nimeltä ”Madison Church Supply”! Joskus olen uteliaisuuttani kurkkinut sisään ja kyllähän siellä riittää kaikenlaista ornamenttia ja Jeesus-patsasta joka kirkon tarpeisiin.
En tiedä, liittyykö tämä uskontoon vai kulttuuriin yleensä mutta jotkut amerikkalaiset (tai wisconsinlaiset, miten paljon nyt haluaa yleistää) ovat melko siveitä. Ranskan kurssin päätteeksi katsoimme elokuvan Auberge Espagnole, joka kertoo erään nuoren miehen Erasmus-vaihtovuodesta Barcelonassa. Minua huvitti se, että monet luokkatovereistani eivät pitäneet elokuvasta, koska se oli niin moraaliton. He olivat esimerkiksi kovin harmistuneita siitä, kun tytöt pettivät miehiään. Yleensäkin seksin paljous ihmetytti kurssikavereita, vaikka elokuva ei minun mielestä edes ollut ylenpalttisen seksuaalinen. Mitähän nuo tyypit ajattelisivat suomalaisista leffoista?
5) Ihmiset
Sanotaan, että amerikkalaiset hymyilevät jatkuvasti. Nyt kun olen Suomessa käymässä, huomaan, että suomalaiset ehkä murjottavat hieman enemmän kuin jenkit mutta eivät amerikkalaisetkaan ole aina yhtä hymyä. Ihmiset kuitenkin ovat jokseenkin ulospäinsuuntautuneempia. He eivät ole erityisen ekspressiivisiä eli eivät esimerkiksi huido jatkuvasti käsillään mutta osoittavat kyllä tunteitaan ja mielipiteitään enemmän kuin mihin minä ehkä olen tottunut.
Huomattavin ero Suomeen lienee se, miten helposti jenkit puhuvat toisilleen. Ei ole outoa puhua tuntemattomille ja tervehtiä heitä. Esimerkiksi kun käyn lenkillä, randomit ihmiset moikkailevat minua iloisesti. On myös tavallista ja kohteliasta tervehtimisen yhteydessä kysyä kuulumisia. ”How are you?” on kuitenkin kummallisesti surkastunut niin tavalliseksi osaksi tervehdystä, ettei siihen välttämättä edes odoteta vastausta eikä kysymystä tarvitse esittää takaisin.
Juttelin erään jenkin kanssa kulttuurieroista. Kerroin, että minua joskus ärsyttää se, että minua keskeytetään tai minusta tuntuu, että päälleni puhutaan. Hän yllättyi, että ajattelin noin, koska hänen mielestään on jopa hyvä asia, jos toinen ihminen voi täydentää toisen lauseet. Se osoittaa, että kommunikaatio pelaa hyvin. Minua kai tuollainen ärsyttäisi suunnattomasti, koska minusta on tärkeää antaa toiselle tilaa sanoa asiansa. Kommunikaatiokulttuurissa siis on eroja mutta Suomen ja Yhdysvaltain välillä ne ovat sen verran pieniä, ettei niistä tule suuria ongelmia.
- - - -
Näitä havaintoja olen siis tehnyt vaihtovuoden ensimmäisen puoliskon aikana. Käytän usein sanaa ”jenkit” tai ”amerikkalaiset” mutta ottakaa huomioon, että yleistän aivan tietoisesti ja tahallani. Eihän oikeasti ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin ”jenkki” sen enempää kuin ”suomalainen”. Jos olen jotain oppinut Amerikasta, se on se, että se on aivan valtava maa, josta me ”eurooppalaiset” teemme aivan hävyttömiä yleistyksiä.
Meistä on hauska ajatella, että ovatpa ne amerikkalaiset tyhmiä, kun eivät edes osaa sijoittaa vaikkapa Suomea kartalle. Minua on kuitenkin Madisonissa ollessani alkanut nolottaa se, kuinka vähän minä tiedän esimerkiksi Amerikan maantiedosta tai historiasta. Suomesta käsin Amerikka näyttäytyy yhtenä isona massana, vaikka oikeasti se on hyvinkin kirjava paikka, josta minä olen nähnyt vain aivan pienen murusen. Minusta on kuitenkin ihailtavaa, että on olemassa maa, jossa on niin paljon monimuotoisuutta mutta jossa jokainen voi valehtelematta sanoa olevansa amerikkalainen. Eurooppalaisetkin voisivat hetkeksi unohtaa keskinäisen kinastelun ja ottaa opikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti