Olen viettänyt pari viikkoa Oulussa kotimaisemissa akkuja lataillen ja joulua fiilistellen. Täällä ollessani huomasin vasta todella, kuinka ikävä minulla oikeastaan olikin kotiin. Madisonissa olin jo niin unohtunut rutiineihini, etten aina edes huomannut sitä. Täällä Oulussa on ollut ihanaa nähdä tuttuja paikkoja ja etenkin ihmisiä. Jopa pimeät päivät ja lumi ovat tuntuneet jotenkin taianomaisilta.
 |
| Maisema kotitalon parvekkeelta 26. joulukuuta kello 12.45. |
Pian lähden takaisin uusiin seikkailuihin valtameren takana. On hienoa päästä vielä jatkamaan vaihtovuotta, koska on edelleen paljon opittavaa. Toisaalta tiedän myös, että minulle tulee niin suunnaton ikävä, etteivät naamakirja, irkkailu ja vanhat kunnon kirjeetkään voi sitä täysin tukahduttaa. Täytyy siis käyttää seuraavat viisi kuukautta mahdollisimman tehokkaasti hyväkseni, jotta se olisi kaipuun arvoista.
Huomenna reissu jatkuu ja lähden valloittamaan valtojen länsirannikkoa. Ensin kutsuu San Francisco ja ensi viikolla Los Angeles! Niistä sitten raporttia myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti