Ensinnäkin isoin ongelma minulle ja Claudialle oli liikkuminen. San Franciscossa olimme tottuneet kävelemään, mutta koska Losissa infrastruktuuri suosii vain autoja, jouduimme turvautumaan julkiseen liikenteeseen. Los Angelesin koko teki bussimatkustamisesta vaikeaa, koska reittejä oli niin monia ja niitä ajoivat useat bussiyhtiöt.
Jo majapaikkaamme pääseminen ensimmäisenä päivänä oli hankalaa. Keskustasta emme millään meinanneet saada bussia oikeaan osoitteeseen. Juna-aseman infotiskipalvelijat eivät tienneet mitään, bussikuskit tiuskivat eikä englanninkielisiä opasvihkosia ollut missään. Espanjankieliset opastukset eivät juuri auttaneet. Pääsimme onneksi lopulta päämääräämme ja liikkuminenkin helpottui vähän, kun käytin noin puolitoista tuntia aikaa tuijottaen Losin karttaa ja selaten bussi- ja metrosivustoja.
Kulkuongelmien lisäksi kaupungin ulkonäkö vaikutti Losin kehnoon ensivaikutelmaan. San Franciscon maisemat, arkkitehtuuri ja kauniit kadut olivat tehneet minuun vaikutuksen ja niihin verrattuna Los Angeles näytti suorastaan rähjäiseltä. Talot olivat rapistuneet paahtavan auringon alla ja kadunvarsilla lojui roskia ja kodittomia. Kaupunkia halkoivat savuiset, monikaistaiset moottoritiet, jotka puuroutuivat täysin viimeistään ruuhka-aikaan. Varsinkin pimeään aikaan Los Angelesin suuruus ja tuntemattomuus tekivät minut levottomaksi.
Reissun aikana vaikutelma Losista parani ja löysin myös kaupungin hyvät puolet. Ensinnäkin Los Angeles on hyvin eksoottinen kaupunki. Ilmapiirin, autoteiden ja Amerikan-lippujen perusteella tiesin olevani Jenkeissä mutta välillä olisin voinut vannoa tulleeni Meksikoon. Espanjaa kuuli kaikkialla ja monet liikkeet näyttivät olevan ensisijaisesti espanjankielisiä. Kaupungissa oli paljon vaikutteita myös esimerkiksi kiinalaisesta, korealaisesta ja afroamerikkalaisesta kulttuurista.
Toinen hieno asia Los Angelesissa oli Hollywood ja showbusiness-maailmaan tutustuminen. Olin onnekkaasti saanut liput Amerikan parhaan talk-show-tähden, Conanin, kuvauksiin Warner Bros studioille. Oli epätodellista päästä näkemään Conanin studio ja koko show’n väki ihkaelävänä. Harmi vain, että show’n loputtua meidät ohjattiin ulos studioalueelta, emmekä pääseet tutustumaan siihen enemmän. Seuraavana päivänä suuntasimmekin siksi Universal-studioille.
Universal Studios on puoliksi huvipuisto ja puoliksi toimiva kuvausalue. Olin vähän skeptinen huvipuistosta, koska pelkäsin sen olevan liian korni ja mauton. Loppujen lopuksi oli kuitenkin kieltämättä hauskaa muun muassa poseerata Shrekin kanssa ja käydä Jurassic Park - ja Simpsonit-aiheisissa härveleissä. Studioilla pääsi myös tutustumaan itse kuvausstudioihin. Noin 50 minuutin kierroksella opas esitteli muun muassa Psyko-leffan kuvauspaikan sekä paljon muita ulkolavasteita, joita on käytetty ja käytetään edelleen elokuvissa, mainoksissa ja tv-sarjoissa.
Jotkut lavasteet tuntuivat niin aidoilta, että tunsi tulleensa täysin toiseen paikkaan, ja varsinkin erikoistehoste-näytteet olivat myös vaikuttavia. Osa lavasteista, jotka elokuvissa näyttävät niin eläviltä ja suurilta, olivat luonnossa yllättävän pikkuisia ja tökerön näköisiä.
Pääsymaksu Universal-studioille oli aika kiskurihintainen (77 dollaria!) mutta kyllä rahalleen sai vastinettakin. Ainakin meiltä löytyi tarpeeksi lapsenmieltä pitää hauskaa. Meidän onneksemme olimme studioilla tammikuussa ja arkipäivänä, jolloin turisteja on varmasti vähiten liikkeellä. Pahimpaan sesonkiaikaan tuskin kannattaa lähteä tuhlaamaan aikaansa ja rahaansa jonoissa seisomiseen.
Studiotutustumisten lisäksi lempikohteeni Los Angelesissa oli sen naapurikaupunki Santa Monica. Ajelimme Santa Monicaan viimeisenä päivänä ja minusta kaupunki oli ihana. Keskusta oli täynnä kahviloita, kauppoja ja ihmisiä, toisin kuin Los Angelesin downtown, jonka ovat vallanneet lähinnä toimistot. Vielä upeampi oli Santa Monican pitkä hiekkaranta ja maisema Tyynenmeren ulapalle. Lempihetkiäni koko reissulla olikin se, kun seisoimme rannalla ja katsoimme auringon laskevan kauniisti meren taakse.
Ehkä kuuluisimman käyntikohteen jätimme viimeiseksi. Se oli tietenkin Hollywood Boulevard ja Walk of Fame. Tästäkin alueesta tykkäsin siksi, että siellä oli elämää, ihmisiä ja hienoja välkkyviä mainostauluja. Myös katuun upotetut kuuluisat tähdet oli kiva nähdä omin silmin, vaikka käveleminen ihmispaljoudessa oli vaikeaa, kun samalla yritti lukea tähtiin kirjoitettuja nimiä. Bulevardi muistutti vähän New Yorkin keskuskatuja, vaikka se olikin ehkä hieman vaatimattomampi.
Usein puhutaan losangelilaisesta tai kalifornialaisesta elämäntyylistä, joka on boheemia, trendikästä ja ehkä vähän pinnallistakin. Kyllä me tähänkin törmäsimme. Näimme Losissa paljon hyvinvoivia, hyvinpukeutuneita ja hyvännäköisiä ihmisiä. Itsekin leikimme cooleja losilaisia käymällä muun muassa raakaravintobaarissa ja keskustan Art Walkilla katselemassa taidegalleroita muiden siistien tyyppien kanssa. Tutustuimme myös showbusiness-alan ihmisiin, jotka kertoivat, mitä Hollywood todella on ja droppailivat meidän mieliksi julkkiskavereidensa nimiäkin.
Toisaalta, Los Angeles on muutakin: mielenkiintoinen sekoitus erilaisia kulttuureita, vähemmän glamourisia mutta kodikkaita kaupunginosia ja hyvinkin maanläheistä ja yksinkertaista elämää eläviä ihmisiä. Kaupungissa on myös köyhyyttä, kurjuutta ja rumuutta, joka välillä lyö silmille kontrastina kaikelle showbusiness-säihkeelle. Hollywood-kukkuloilta ei vain riitä kartanoa kaikille.
Neljän päivän aikana emme vielä ehtineet nähdä läheskään kaikkea, mitä Los Angelesin kokoisella kaupungilla on annettavanaan. Niin lyhyen ajan perusteella on vaikea tehdä kovin suuria johtopäätöksiä, mutta tämän reissun perusteella en voisi ainakaan kuvitella koskaan asuvani Losissa. Se on vain liian iso ja levoton. Matkakohteena se kuitenkin on hieno kaupunki! Jos joskus vielä palaan Losiin, voisin tehdä matkan lämpimämpään vuodenaikaan ja kävisin loikoilemassa vaikkapa Venice Beachilla, joisin paljon kalifornialaista viiniä ja selaisin ne kaikki paikat, jotka tällä kertaa jäivät näkemättä.
P.S. Majoituksesta vielä sananen: Löysimme majapaikkamme netistä airbnb.com-sivustolta. Airbnb:ssä yksityisihmiset tarjoavat majoitusta omissa kämpissään hieman couchsurfing-tyyliin. Eri vaihtoehtoihin pystyy tutustumaan sivustolla helposti ja aiempien vierailijoiden arviot auttavat valitsemaan hyvän kohteen. Turvallisuuden tunnetta tuo se, että sivusto vaatii kirjautumisen sekä majapaikan tarjoajalta että sen pyytäjältä. Meidän kämppämme oli todella edullinen, sillä maksoimme vain 100 dollaria per henki neljältä yöltä. Hinta on varsin halpa, koska Los Angelesissa huonotkin motellit voivat maksaa saman verran yhdeltä yöltä ja hotellihinnat ovat moninkertaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti