Joulukuun fiiliksiä

Hetkinen, miten voi olla jo joulukuu? Vuoden viimeinen kuukausi on hiipinyt päälle aivan varoittamatta. Ei ole joulukalenteria eikä yhtään sellainen fiilis, että joulu olisi tulossa. Tavallisesti olen aivan jouluhöperö. Askartelen joulukortteja jo marraskuussa, fiilistelen joululauluja, leivon ja kierrän pikkujouluissa. 

Nyt en edes osaa käsittää, mikä vuodenaika on meneillään. Ehkä suurin syy siihen on se, että täällä on aivan liian valoisaa. Miten voi tulla talvifiilis, kun aamulla voi herätä ikkunasta pilkistäviin auringonsäteisiin ja iltapäivälläkin hämärtää vasta viiden maissa. Tällä viikolla lämpötila on sentään tipahtanut pakkasen puolelle mutta lunta ei vielä näy.

Lukukausi vetelee nyt aivan viimeisiään. Huomenna meillä on viimeinen suomen kielen oppitunti ja sen kunniaksi pidämme tietenkin pikkujoulut, jossa on luvassa ainakin joululauluja ja tietovisailua. Iltapäivällä on myös laitoksen glögijuhla ja viikonloppuna on vielä luvassa paikallisen Suomi-seuran pikkujoulut. Jos ei joulufiilis nyt siis tule niin ei se tule millään. 

Huomista varten tein tänään torttuja! Koska täältä on hieman vaikea saada Myllyn Parhaan pakastetorttutaikinaa ja Drottningholmin luumuhilloa, tein ne ensimmäistä kertaa itse aivan alusta lähtien. Molemmat olivat yllättävän helppo tehdä, joten voisi Suomessakin jättää valmisainekset suosiolla pois. Vielä tekisi mieli pipareita ja niitäkään en ole koskaan tehnyt alusta saakka itse. Ehkäpä kokeilen onneani niiden teossa joululoman aikana.

Nättejä tähtitorttuja tuli!

Marraskuu tuntuu usein jotenkin ankealta ja hitaalta kuukaudelta: loskaa, pimeää, ei mitään tekemistä. Täällä marraskuu sen sijaan meni aivan mainiosti ja saattelin sen pois käymällä pitkästä aikaa konsertissa rielu viikko sitten! Soittamassa oli israelilainen trance-metalbändi nimeltä Infected Mushroom. Bändi oli jokseenkin tuttu entuudestaan ja aika kova nimi maailmalla, joten onneksi sain kaverinkin lähtemään keikalle. Keikka oli todella hyvä ja pääsin vihdoinkin tanssimaan. Täällä tanssipaikkoja ei nimittäin löydy juuri mistään ja silloinkin meininki on aika laimeaa. Infected Mushroom kuitenkin sai paikallisetkin heilumaan.

Viime viikonloppuna kävin katsastamassa Milwaukeen taidemuseon.  Siellä oli eräs näyttely, joka erityisesti houkutteli käymään Milwaukeessa asti taiteen perässä. Kyseessä oli Taryn Simonin valokuvanäyttely, jossa oli kuvia kolmesta eri kokoelmasta. Ensimmäinen kokoelma ”Innocents” sisälsi kuvia ihmisistä, jotka ovat istuneet vuosia vankilassa rikoksista, joista heidät sittemmin todettiin syyttömiksi. Toinen kokoelma puolestaan sisälsi kuvat kaikista tavaroista, jotka oli takavarikoitu J. F. Kennedyn lentokentällä New Yorkissa muutaman päivän aikana. Tavaroihin kuului muun muassa erikoisia kasveja ja siemeniä, piraattitavaroita, huumeita ja lääkkeitä, lehmänlantahammastahnaa ja erinäisiä eläinten ruumiinosia.

Milwaukeen taidemuseon uusimman siiven pääaula.
Vanhan siiven on muuten suunnitellut Eero Saarinen!

Kolmas kokoelma, nimeltään ”An American Index of the Hidden and Unfamiliar”, oli mielestäni paras. Siihen kuului kuvia amerikkalaisista paikoista, joiden olemassaolosta suurin osa ei tiedä. Yhdessä kuvassa oli esimerkiksi arabialainen uutiskanava, joka tehdään kokonaan Amerikassa mutta jota ei lain mukaan voi lähettää Jenkeissä. Kaikki kuvat olivat mielenkiintoisia. Kokoelma on myös tulossa Helsinkiin ensi vuoden puolella, joten suosittelen käymään katsomassa.

Milwaukeen valoja yöllä.

Nukuttaa, joten en tällä kertaa kirjoita enempää. Vielä olisi paljon havaintoja Amerikasta, joita minun pitäisi kirjoittaa puhtaaksi ja tyrkätä blogiin. Niitä sitten myöhemmin. Ensi viikolla tulee myös paljon uusia kokemuksia, koska keskiviikkona lähden Fulbright-konferenssiin Washingtoniin. Sen jälkeen vaihdankin manteretta parin viikon ajaksi ja lähden Ouluun kotinurkille mouruamaan. Mau!