Joskus silloin aikoinaan kun muutin tänne Madisoniin, päätin, että opettelisin tuntemaan Yhdysvaltain maantietoa, kuten osavaltioiden nimiä, niiden sijaintia ja tärkeitä kaupunkeja. Katselin tässä iltapäivällä Amerikan karttaa, joka on makuuhuoneeni seinällä. Totesin, etten kyllä ole oppinut tuntemaan sitä juuri yhtään sen paremmin kuin aiemmin. Mietin vain: ”Kappas, West Virginia onkin tuossa ja Oklaholma tuolla!” Tuskin edes muistin kaikkien osavaltioiden olevan olemassa.
Se, mitä minä olen jokseenkin oppinut tuntemaan, on se pieni tähdellä merkitty piste Wisconsinin osavaltion eteläosissa: Madison. Toki olen oppinut paljon muutakin, mutta siinä karttaa katsoessani tunsin nähneeni niin kovin vähän tästä maasta. Olen poiminut palasia sieltä sun täältä. Pieniä kokemuksia, kuultuja tarinoita, tiedonjyväsiä ja huhupuheita. Jos minua pyydetään Suomessa kertomaan Amerikasta, en tiedä, miten parsin kasaan mitään järkevää vastausta.
Huomaan taas eläväni samankaltaista puolielämää kuin silloin ennen lähtöäni Jenkkeihin. Arki vaan kulkee eteenpäin tavalliseen tahtiinsa mutta ajatukset poukkoilevat taas jo kesässä, syksyssä ja jossain hamassa tulevaisuudessa. Viime viikot ovat olleet kiireisiä, koska tavallisen työn lisäksi olen tehnyt muutamia ylimääräisiä opiskelu- ja työhommia ja myös suunnitellut tulevaa kesää ja lukuvuotta. Haluaisin ahnehtia ja tehdä kaikkea, koska seuraava lukuvuosi on todennäköisesti viimeiseni opiskelijana.
Vastuutehtäväni täällä Madisonissa eli opetus ja opiskelu loppuvat virallisesti noin kolmen viikon päästä. Sitten olen varannut kaksi viikkoa sille, että sanon jäähyväiset ja ruksin vielä listastani ne asiat, jotka täytyy tehdä ja nähdä ennen paluuta Suomeen. Kirjoittelen myös blogiin viimeisten viikkojen tunnelmia niin paljon kuin pystyn. Kuulemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti