A what-bright?

Blogini esittelytekstistä voi lukea, että blogikirjoitusteni tarkoitus on kertoa kokemuksia Fulbright-vuodeltani Yhdysvalloissa. Joku on saattanut ihmetellä, mikä tuo Fulbright edes on. Suomessa Fulbright ei oikeastaan ole kaiken kansan tuntema organisaatio. Ainakin Oulun korkeudella se saattaa olla melko vieras, koska  stipendiaattilistojen perusteella Oulun yliopisto on tehnyt säälittävän vähän yhteistyötä Fulbrightin kanssa. Minullekaan nimi ei sanonut mitään ennen kuin entinen stipendiaatti vinkkasi siitä minulle (kiitokset Annalle!). Tässä siis muutama kappale organisaatiosta, joka on kiikuttanut minut tänne merten taa. 

Fulbright on kansainvälinen instituutio, joka aloitti  toimintansa kuutisenkymmentä vuotta sitten. Se on perustettu edistämään kansainvälisiä suhteita Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä. Toimintaperiaate on, että yhteistyömaista tulee eri alojen opiskelijoita ja asiantuntijoita yhdysvaltalaisiin yliopistoihin opiskelemaan, opettamaan  tai tekemään tutkimusta. Amerikasta puolestaan lähetetään ihmisiä ympäri maailmaa tekemään samaa. Minun ohjelmani on Suomen Fulbright Centerin tarjoama Finnish Language Teaching Assistant -ohjelma, jossa suomen kielen pää- ja sivuaineopiskelijoita viedään opettamaan suomea johonkin amerikkalaiseen yliopistoon. Muitakin vaihtoehtoja on joka lähtöön eri tieteenaloille ja ihmisille heidän uriensa eri vaiheissa.

Fulbrightin toiminnan tavoite on tietenkin kaunis ja rauhaarakastava: opiskelija- ja asiantuntijavaihto edistää kansainvälistä liikkuvuutta, kasvattaa inhimillistä pääomaa ja parantaa kulttuurista ymmärrystä. Pyrkimyksenä on, että jenkkeihin tulevat ihmiset oppivat amerikkalaista kulttuuria ja samalla tuovat mukanaan tietojaan, taitojaan ja tapojaan. Palatessaan kotimaahan he voivat jälleen jakaa kokemuksiaan muille. Sen takia viisuminikin edellyttää, että palaan Suomeen vähintään kahdeksi vuodeksi vaihtoajan jälkeen. Fulbright-sopimukset Amerikan ja yhteistyömaiden välillä on luotu hyödyttämään molempia valtioita. Päämäärä on ihailtava (ja ihanteellinen): sopimuksen molemmat osapuolet voittavat ja loppujen lopuksi parannetaan yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. 

Tavoite saattaa kuulostaa epämääräiseltä. Vaikka minä uskon, että päämäärä ei ole vain sanahelinää ja korulauseita, asiaa voi toki katsoa myös toiselta kantilta. Voihan olla, että minusta on tehty vain osa valtavaa amerikkalaista brändikoneistoa, jonka tarkoitus on kiillottaa USA:n imagoa Suomessa ja maailmalla. Amerikkalaisethan osaavat markkinoinnin eli he tietävät myös, että parhaimpia tapoja levittää brändiä ovat ihmiset, jotka kertovat positiivisia kokemuksiaan eteenpäin. Olenko minä nyt kiitollisuudenvelassa Yhdysvalloille, sillä pääsen tänne opiskelemaan ilmaiseksi samalla kun amerikkalaisopiskelijat kasvattavat velkojaan lukukausimaksuja maksamalla? Täytyykö minun nyt yhtyä yleisamerikkalaiseen suureen kertomukseen unelmien ja vapauden maasta ja levittää ilosanomaa koto-Suomeenkin? Tämä ainakin edistäisi Amerikan kansainvälistä kuvaa. 

Kyynikot voivat sanoa mitä haluavat mutta minä jaksan olla optimisti. Minun kokemukseni mukaan Fulbright ei ole vain Yhdysvaltain valtion asialla, vaan se toimii aidosti kansainvälisen yhteistyön nimissä. Minua ei velvoiteta saamaan täällä hyviä kokemuksia, vaan voin tehdä asioista omat johtopäätökseni -- ainakin niin pitkälle kuin se ylipäätänsä on edes mahdollista. Minun tehtäväni on vain oppia ja saada uusia näkökulmia, joita voin viedä tuliaisina kotiin. Samalla saan tehdä Suomea ja suomalaista kulttuuria tunnetuksi. On vaikea kuvitella, että olisin täällä, jos en uskoisi kokemuksillani olevan merkitystä muutenkin kuin vain minulle henkilökohtaisesti. Minusta on kiva ajatella aina vähän pidemmälle.

Arvostan sitä, että maailmassa on edelleen viisautta sijoittaa ihmisiin, tiedon jakamiseen ja kulttuurienväliseen kanssakäymiseen.  Amerikka on tunnetusti hyvin etnosentrinen maa, joten olen yllättynyt, kuinka paljon hekin satsaavat kansainväliseen henkilövaihtoon yliopistoissa ja muissakin merkittävissä instituutioissa. Tässä suhteessa jenkit eivät ole lainkaan tyhmiä: he tietävät, että kansainvälisistä suhteista on pidettävä huolta ja että se voi vaatia myös pitkän tähtäimen sijoituksia. Luulenpa, että se on yksi syy heidän menestykseensä. Siksi on hyvä, että Suomessakin on organisaatioita, kuten Fulbright ja myös CIMO, jotka pitävät huolta Suomen suhteista ja samalla tuovat maahan uudenlaista osaamista. Samalla yksittäisetkin ihmiset hyötyvät: jokainen stipendiaatti saa upean mahdollisuuden kokea jotain uutta ja kehittää ammatillista osaamistaan.

On vain harmi, että toiminnan valtava hyöty voi olla melko huomaamatonta. Kulttuurisen ymmärryksen lisäämistä on vaikea mitata rahassa ja siksi se onkin pelottavan helppo vain karsia pois turhana menona. Toivon mukaan kaiken taloudellisen myllerryksen keskellä kuitenkin ymmärretään, että Fulbrightilla ja vastaavilla organisaatioilla todella on voimaa parantaa kansainvälista vuorovaikutusta ja sitä myötä myös lisätä valtioiden ja instituutioiden kilpailukykyä (jos asia halutaan ilmaista markkinatalouden kielellä).

P.S. Sikäli mikäli puheeni eivät tähän mennessä ole jo tuntuneet härskiltä mainonnalta, loppukaneettina olkoon pieni vinkki suomen kielen pää- ja sivuaineopiskelijoille: Fulbrightin Finnish Language Teaching Assistant -paikat ovat jaossa ja hakemusten deadline on 31.10.2011! Äkkiä hakemaan! Muidenkin kuin suomen kielen opiskelijoiden on syytä tutustua Fulbrightin tarjoamiin ohjelmiin. Olisi hienoa, jos Oulun yliopistoa näkisi enemmän stipendiaattilistoilla!