Talven tuloa

Tänne puolelle maailmaa on hiljalleen tulossa talvi. Ensimmäinen lumi-, räntä-, rae-, vesisademyrky tuli muutama viikko sitten mutta muuten lumipeite vielä viipyilee. Pakkasia sentään on ollut ja aamuisin on aina hieman vilpoisaa lähteä pyöräilemään kampusta kohti. Sentään ei ole niin pimeää kuin marraskuisessa Suomessa. Päivät ovat valoisia mutta illat ovat täälläkin synkkiä, koska lunta ei ole maassa ja kadut ovat valaistu vain paikoitellen ja silloinkin himmeästi.

Jouluun on enää reilu kuukausi ja pikkuhiljaa sen lähestyminen alkaa näkyä. Kaupat keräävät joulukarkit, koristeet ja lahjaehdotukset esille ja jouluvaloja ilmestyy  pihoihin. Odotin, että joulumeiningit alkaisivat täällä jo aiemmin mutta luultavasti jouluun siirtymistä hidasti se, että Halloween täytyi ensin hoitaa pois alta. Joulunodotus alkaakin oikeastaan vasta tämän viikon lopulla, koska ensin täällä juhlitaan kiitospäivää tänä torstaina.

Olen jo aivan mielissäni kiitospäivän tulosta, koska se on niin periamerikkalainen juhla, josta minulla ei ole entuudestaan kokemusta. Ilmeisesti kuitenkin siinä on jotain samaa kuin joulussa: syödään paljon ja ollaan yhdessä perheen kanssa. Minäkin olen täällä täkäläisen perheeni kanssa: kämppisten,  vuokraisännän ja lähimpien kavereiden kanssa järkkäämme oikean kiitospäiväillallisen kalkkunoineen kaikkineen. 

Kiitospäivän vuoksi meillä on nyt vain kolmen päivän työviikko ja sitten viiden päivän viikonloppu. Huomenna keskiviikkona Madison todennäköisesti tyhjenee opiskelijoista, jotka matkustavat perheidensä luokse tai lähtevät kaupunkilomalle esimerkiksi Chicagoon. Loma lienee kaikille tervetullut. Tänään ranskan kielen opettajamme ennakoi, ettei kukaan jaksaisi enää opiskella ja hän vihjasikin meille: ”Minulla ei ole valtuuksia peruuttaa oppituntia mutta jos kukaan ei tule luennolle, ei sellaista myöskään pidetä. Ymmärrättehän?” Minä kuitenkin päätin vaatia opiskelijoita raahaamaan itsensä paikalle vielä huomennakin.

Kirjoittelen myöhemmin siitä, miten kiitospäivä sujui, kunhan saan ruuat sulateltua. Sitten onkin enää viimeiset rutistukset jäljellä tätä lukukautta. Suomen kurssi loppuu joulukuun puolivälissä ja lähden sitten suorilta käsin Washingtoniin Fulbright FLTA-konferenssiin ja siitä edelleen Suomeen viettämään joulua! Näillä näkymin matkustelu saattaa jatkua tammikuun puolella Kalifornian maisemissa...