perjantai 11. marraskuuta 2011

Go Badgers! On Wisconsin!

Must... write... in... blog... Pahoitteluni siitä, ettei päivityksiä tule tiheämpään. Asiaa varmasti olisi mutta työ- ja opiskeluväsymys meinaavat aiheuttaa akuuttia kirjoitusblokkia. Tekstejä on työn alla mutta ne etenevät kovin nihkeästi. Tässä kuitenkin tunnelmia viime viikonlopulta, jolloin onnistuin toteuttamaan pitkäaikaisen aikomuksen ja ehdin käydä ihkaoikeassa jenkkifutispelissä ennen yliopistofutiskauden päättymistä.  

(Penkki)urheilu otetaan täällä WI:ssä vakavasti. Suomalainen jääkiekkofanitus maailmanmestaruuksien loppupelien aikaan vetää suurin piirtein vertoja sille, miten kovasti täällä jaksetaan hurmioitua peleistä. Suomessa maailmanmestaruus on osa kansallista yhteisyyttä; täällä sen sijaan jokainen peli on mahdollisuus pönkittää osavaltioidenteettiä. Screw Illinois, Iowa, Minnesota and Michigan! Kunnon wisconsilainen kannustaa kotijoukkueensa voittoon ja kuvio on sama muissakin osavaltiossa.

Camp Randall Stadium.

Suosituimpia lajeja tällä suunnalla ovat amerikkalainen jalkapallo ja pesäpallo. Osavaltion kovimmat joukkueet ovat Green Bayn futisjoukkue Packers ja Milwaukeen pesäpallojoukkue Brewers, jotka molemmat pelaavat kansallisesti korkeimmassa liigassa. Madisonissa eri urheilulajien kovimmat joukkueet kantavat nimeä Badgers eli Mäyrät. Kuuluisin ja menestyksekkäin näistä on jenkkifutisjoukkue, joka pelaa yliopistosarjassa ja joka on tällä hetkellä yksi kovimmin rankatuista joukkueista koko maassa. 

Wisconsin Badgers score!

Nimi Badgers ei täkäläisille edusta vain joukkuetta. Se on koko yliopiston ja myös koko Wisconsinin symboli. Badgersien tunnusväri on punainen ja täkäläiset todellakin tunnustavat väriä. Aivan normaaleinakin päivinä suurella osalla vastaantulijoista on kirkkaanpunainen Badgers- tai Wisconsin-paita (aka. the Red Shirt) päällään ja se tuntuu olevan varsinkin miesten lempivaate. Jos ei paitaa, sitten Badgers-pipo, -housut, -hanskat, tai -laukku. Keskustassa on jopa kolme liikettä, jotka eivät myy mitään muuta kuin Badgers-kamaa, jolla voi osoittaa olevansa ylpeä wisconsilainen.

Vastustajan, Purdue Boilermakersien, kovin vihollinen saattoi olla punainen fanilauma.
Jalkapallokausi alkoi täällä elokuun lopulla ja on ensi viikolla päättymässä. Viikonloppuisin kotipelien aikaan kaupunki on mennyt aivan sekaisin. Badgersien kotistadionille Camp Randallille ahtautuu tuhansien ihmisten punainen massa, joka ennen peliä ja sen jälkeen sekoittaa kaupungin liikenteen ja illalla täyttää baarit. En olisi uskonut, että college-tason urheilu otettaisiin näin tosissaan mutta jo lippujen hinta osoittaa, että pelit ovat haluttuja. Lipusta maksetaan vähimmillään kolmisenkymmentä dollaria ja parhaista paikoista reilusti enemmän. 80 000 paikan stadioni myös täyttyy joka pelissä. 

Itse peli oli mielenkiintoinen, vaikka säännöt olivat minulla aivan hakusessa. Jonkin verran pystyin seuraamaan peliä sen perusteella, mitä urheiluhullu kämppikseni oli minulle aiemmin opettanut. Oli hauska nähdä aivan läheltä, kuinka olkatopatut miehenköriläät asettuivat alkumuodostelmaan, juoksivat pallo kainalossa, ottivat kontaktia ja lopulta tekivät näyttäviä touchdowneja. 

Valmiina puolustamaan.
Yhtä viihdyttävää oli myös seurata pelin ulkopuolisia asioita, kuten cheerleadereiden pyramideja ja voltteja, militaarisen järjestäytynyttä soittokuntaa ja tietenkin myös yleisöä. Kovimmat urheilujuhlat olivat stadionin toisella puolella, opiskelija-aitiossa, jossa huhun mukaan kenenkään ei anneta istua noin kolme-neljätuntisen pelin aikana. Opiskelija-aitio johti huutoja ja kannustuslauluja ja aloitti koko stadionin kiertävät aallot. Pelin kohokohtia oli ehdottomasti viimeisen väliajan perinne Jump Around, jossa koko stadioni rupeaa hyppimään House of Painin klassikon tahtiin. (ks. esim. http://www.youtube.com/watch?v=l1rJ1iWyA_c). Pelin päätteeksi voittoa juhlittiin myös muun muassa tiputanssilla soittokunnan säestämänä!

Let's go red!

Wisconsin Badgers marching band
Ei ollut halpaa lystiä käydä katsomassa jenkkifutista mutta se oli hinnan arvoista. Nyt voin itsekin tunnustaa väriä ja wisconsinlaisuuttani, koska tietenkin minunkin piti hommata peliä varten asiaankuuluva Badgers-paita. Jospa vielä joskus ymmärrän myös itse pelin säännöt mutta oikeastaan oli paljon hienompaa päästä livenä seuraamaan aitoa, jenkkiläistä urheilukulttuuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti