Arjen ihanuuksia.

Edellisessä tekstissäni kerroin, että elämä Madisonissa on näin syksyn tullen melko arkista. Millaista minun arkeni sitten käytännössä on? Tässäpä kurkistus tavallisen viikon tapahtumiin:

Työpäivät maanantaista perjantaihin ovat kaikki aika samankaltaisia. Aamuisin herään aikaisin ja yritän päästä suihkuun ennen kuin muut kämppikset ehtivät. Yleensä en onnistu. Laittaudun valmiiksi ja pyöräilen noin varttitunnin matkan kampukselle omakotitalojen reunustamaa Mills-katua pitkin. Katu muistuttaa minua pyöräreitistä Välivainion läpi. Pyörän jarrut ulvovat ja vaihteet rämisevät mutta tähän saakka ajopeli on toiminut. Eturengaskin lähti irti vain kerran.

Matkalla kampukselle Mills Streetillä.

Opetan suomen kielen alkeiskurssia joka arkiaamu kello 9.55-10.45 mutta saavun jo tuntia aiemmin rakennukseen, jossa opetan. Rakennus on yksi kampuksen vanhimpia mutta se on juuri remontoitu, joten se tuoksuu uudelta. Siellä on ihana Steep & Brew -kahvila, josta tilaan aamuteeni ja istahdan rauhassa alas käymään läpi päivän tuntisuunnitelmaa.

Steep & Brew -kahvila.

Itse oppitunti vierähtää ohi hetkessä. Minulla on yhdeksän ihanaa, lahjakasta ja motivoitunutta opiskelijaa. Opettaminen on ollut mahtavaa. Se ei ole aina helppoa ja välillä ärsyttää, kun teen virheitä, mutta opettajan rooli tuntuu koko ajan luonnollisemmalta. Onnistuneen oppitunnin jälkeen on vain uskomattoman hyvä olo. Hienointa on, että saan suunnitella omat oppituntini ja että olen itse vastuussa kurssista. Se motivoi pistämään parastani.

Suomen kielen oppituntien luokka.

Oikealla Education Hall, jossa opetan.

Suomen oppitunnin päätyttyä ryntään omien opintojeni pariin. Stipendini sääntöihin kuuluu, että suoritan joka lukukausi kaksi kurssia. Kesällä harmittelin sitä, etten Yhdysvalloissa pääse oppimaan uutta kieltä, joten korjasin asian aloittamalla ranskan kielen alkeiskurssin. Sen lisäksi suoritan audit-opiskelijana viestintää ja markkinointia yhdistävää kurssia Mass Media and the Consumer. Oikeastaan en varsinaisesti suorita sitä, koska audit-statuksella minun ei tarvitse enkä voi tehdä kurssista tenttejä. Käyn siis kurssin luennoilla silkasta sivistyksen ilosta. Ahneuttani valitsin näiden kahden kurssin lisäksi vielä yhden vapaaehtoisen kurssin, joka on suunnattu ulkomaalaisille teaching assistanteille. Siellä harjoittelen opetustaitoja kivan japanilaistytön, ärsyttävän intialaismiehen ja fiksujen kiinalaisten teekkarien kanssa.

Kun en ole luennoilla, istun tavallisesti toimistollani suunnittelemassa seuraavan päivän oppituntia ja valmistelemassa opetusmateriaaleja. Samalla saatan vaihtaa kuulumisia suomalaisten kavereiden kanssa. Hiippailen toimistolta ulos noin viiden aikaan. Yritän saada työt ja ranskan läksyt tehtyä ennen kotiinlähtöä mutta aina se ei onnistu. Tällä hetkellä opetuksen suunnitteluun tuntuu kuluvan turhan paljon aikaa. Hion yksityiskohtia tarpeettoman tarkkaan ja mietin pääni puhki, mitä kaikkea voisimme tehdä. Toivottavasti improvisoinnin jalo taito harjaantuu kokemuksen myötä. 

Iltaisin teen milloin mitäkin: jatkan töitä/läksyjä, surffailen netissä, käyn lähikaupassani Coppsissa tai puuhailen jotain vuokraisäntäni Jimbon kanssa. Hän lähettää meille vuokralaisille kaikenlaisia menovinkkejä ja kutsuu meidät mukaan tapahtumiin. Viime aikoina olemme käyneet pelaamassa yhdessä tennistä! Muutenkin yritän pitää kuntoa yllä ja viime viikolla hankin vihdoin jäsenyyden kuntoklubille. Siellä on kaikki mitä voi toivoa: joogaa, aerobicia, spinningiä, ja muun muassa kuntolaitteita, joissa jokaisessa on oma televisio. Mutta mikä parasta: naisten pukuhuoneessa on ihkaoikea suomalainen sauna! Ilmoitus saunan ovessa tosin kertoo, ettei saunaa käytetä ihan suomalaiseen tyyliin:

Perjantait ovat lempipäiviäni, koska silloin on vähiten kiireitä ja töiden jälkeen voi lähteä käymään vaikka skandinavistiikan opiskelijoiden Happy Hourilla. Viime perjantaista lähtien olen aloittanut viikonloppuni Der Rathskellarista, jossa vedän suomenkielistä keskustelupöytää. Eri kieliryhmillä on tapana järjestää tällaisia viikottaisia hengailuhetkiä, joissa puhutaan kyseistä kieltä ja esimerkiksi pelataan pelejä. Suomenkielistä pöytää ei vielä ollut, joten päätin pistää sellaisen pystyyn, koska kysyntää oli. Kaksi ensimmäistä tapaamista ovatkin menneet mukavasti! Jos jutustelu ei jatkossa suju, voin aina vedota siihen, että hiljaisuus kuuluu asiaan autenttisessa suomalaisessa keskustelussa.

Muuten viikonlopun puuhat vaihtelevat. Lauantaiaamupäivisin käyn silloin tällöin keskustassa Farmer’s Marketilla, jossa paikalliset viljelijät ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Illat vietän fiiliksen ja seuran saatavuuden mukaan joko kotosalla tai kaupungilla katselemassa meininkejä. Yritän joka viikonloppu kokeilla jotain uutta ja käydä esimerkiksi testaamassa jonkun uuden ravintolan, olutlajin tai drinkin. Sunnuntaisin puolestaan saatan käydä kävelyllä esimerkiksi Arboretum-puistossa tai Monona Bayn ympärillä -- ainakin jos jaksan olla tervehenkinen.

Amisheja Farmer's Marketilla.

Arboretumin metsäpoluilla seikkailemassa.

Viikonloppu hurahtaa ohi aina yhtä huomaamatta. Sen jälkeen alkaa taas uusi viikko tuttuine kuvioineen mutta myös uusine kujeineen. Elämä tällä hetkellä on kivaa, joskin melko työntäyteistä. Madison tuntuu kuitenkin jo niin kotoisalta ja hauskalta kaupungilta, että se tekee kiireisestäkin elämästä leppoisaa. Saa nähdä, mitä lokakuu täällä tuo tullessaan. Luvassa ehkä road trip pohjois-Wisconsiniin ja loppukuusta ainakin kurpitsahommia eli Halloween!