Pikkunätti ja periamerikkalainen Door County

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet  hurjaa vauhtia mutta aikahan juoksee, kun on kivaa ja kiirettä. Toissa ja viime viikolla minulla oli ihania vieraita Madisonissa: rakkaat äiti ja iskä! Heidän ollessa täällä kiertelimme ahkerasti kaupunkia ja kampusta, ja viime viikonloppua lähdimme kolmistaan huristelemaan pohjois-Wisconsiniin. Minäkin pääsin taas auton rattiin mittailemaan amerikkalaisia moottoriteitä. 

Viikonloppureissun määränpää oli Door County, joka sijaitsee Michigan-järveen haarautuvalla niemimaalla. Matkan tarkoitus oli tavata kotiväen liikekumppaneita emmekä varsinaisesti lähteneet reissuun maisemien vuoksi. Door County kuitenkin yllätti meidät, sillä se osoittautui varsin viehättäväksi alueeksi!

Ensimmäinen pitstop oli nimeltään Sturgeon Bay.  Paikka oli niin syrjäinen, että puhelimet lakkasivat toimimasta noin 30 mailia sitä ennen. Kaukaisuudesta huolimatta se oli kuitenkin yllättävän söpö ja idyllinen pikkukylä. Kaupungissa  oli viehättäviä pieniä suklaa- ja käsityökauppoja, isoja venesatamia ja kauniita rantamaisemia. Ilmeisesti Sturgeon Bay on suosittu kesälomapaikka Chicagon ja Milwaukeen ökyrikkaiden keskuudessa.  Keskuskatu tuntuikin olevan suunniteltu turisteille ja lomamatkailijoille. Kaikki kaupungissa oli kovin pikkunättiä.

Yövyimme hienossa hotellissa, joka oli sisustettu viimeisen päälle merelliseen ja rustiikkiseen tyyliin. Söimme illalla tunnelmallisessa ravintolassa hieman kaupungista länteen. Amerikkalaiseen tyyliin illalliseen kuului alkudrinkit, isot alkupalat, alkusalaatit ja keitto ja vasta sitten pääruoka, jolla olisi ruokkinut kolme ihmistä. Ruoka oli kieltämättä mahtavaa ja söimme paljon paikallisia ruokia. Maistoin vihdoin wisconsinilaista herkkua eli cheese curdeja! Ne ovat mitäpä muutakaan kuin uppopaistettua, leivitettyä cheddar-juustoa! Vähän turhankin dekadenttia.

Hulppea hotellimme!

Sturgeon Baysta jatkoimme matkaa Sister Bayhyn ja sieltä edelleen kohti niemennokkaa eli Gills Rockia. Matkan varrella näimme nättejä pikkukyliä, jotka huokuivat perinteitä ja kotiseutuylpeyttä. Olin myös aistivinani vanhaa kunnon republikaanihenkeä. Myös skandinaavisia vaikutteita oli paljon, ja Gills Rockissa kävimmekin pienessä putiikissa, jossa myytiin kaikenlaista pikkutavaraa Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Kauppa oli aivan järven rannalla ja välillä kova tuuli heitti aallot niin korkealle, että ne loiskahtivat suoraan kaupan ikkunaa ja kattoa vasten. Gills Rock todellakin oli kaukana kaikesta, ”maailman äärellä”, koska järvenrannan toista puolta ei voinut nähdä. Lähin ruokakauppakin taisi olla kymmenen mailin päässä.

Tornado oli pyyhältäny tämän metsän läpi ja tehnyt aika ilkeän näköistä jälkeä.

Michigan-järven rantaa.

Järvi kuin meri.

Puro, josta nousevat Michigan-järven lohet!

Puro oikein kuhisi lohia, jotka pyristelivät vastavirtaan.

Sister Rockissa oli Fall Fest -bileet ja kaikki olivat jo alkuiltapäivässä hyvässä juhlahumussa.

Porukka ei saa tarpeekseen kurpitsoista täällä!

Gills Rock.

Gills Rockissa sijaitseva savustamo, josta haimme tuoretta savusiikaa.

Yövyimme vieraanvaraisten isäntiemme luona upeassa järvenrantatalossa. Tämäkin talo oli täynnä kotiseuturakkautta. Se oli todella kaunis ja tyylikäs mutta seiniä koristavat peuranpäät ja isännän kaataman karhun talja tuntuivat vähän yliampuvilta. Metsästys, kalastus ja luonnossa liikkuminen kuitenkin ovat Door Countyssa suosittua ajanvietettä. Lähdimmekin lauantai-iltana kokeilemaan paikallista harrastusta: shiningia! Tarvittavat välineet: auto  ja iso, kirkas valonheitin. Sitten vain lähdetään autolla ajelemaan ympäri pilkkopimeitä pikkuteitä ja heijastetaan valoa pelloille ja tienvarsille siinä toivossa, että sattuisi näkemään jonkun elukan kiiluvat silmät. Etsimme muun muassa piikkisikoja, opossumeita ja pesukarhuja mutta ne pysyivät piilossa. Sen sijaan löysimme useankin ryhmän komeita peuroja!

Sunnuntaina lähdimme paluumatkalle ja ajelimme Gills Rockista etelään mutkittelevaa järvenrantareittiä pitkin. Luonto  reitin varrella oli upeaa! Michigan-järven vesi kimmelsi syvänsinisenä ja ruskan värit olivat parhaimmillaan. En meinannut malttaa lakata ottamasta kuvia maisemista. Ajelimme hiljalleen takaisin Sturgeon Bayhyn, ja sanoimme hyvästit isännillemme.

Green Bay -lahti.

Bongasimme kalkkunoita kirsikkatarhassa!

Sturgeon Baysta lähdimme suunnistamaan Milwaukeehen, koska halusimme piipahtaa sielläkin. Emme ehtineet paljon tutustua kaupunkiin mutta kiertelimme keskustaa autolla ja ihastelimme korkeita rakennuksia auringon laskiessa. Kaupunki oli melko aution oloinen ja tajusimme miksi, kun ajoimme Milwaukee Brewers-pesäpallojoukkueen stadionin ohi. Näköjään koko Milwaukee oli joko ahtautunut stadionille tai istui kotonaan katsomassa matsia televisiosta.

Madisoniin saavuimme myöhään sunnuntai-iltana. Oli mukava tunne palata kotiin, kun oli saanut hengitellä raikasta rannikkoilmaa parin päivän ajan, vaikka se olikin vaatinut myös useita tunteja moottoritien savuissa ajelemista. Reissu oli kaiken kaikkiaan tekemisen arvoinen, koska saimme tutustua amerikkalaisen perheen elämään ja hienoihin Door Countyn maisemiin. Oli mukava nähdä vähän erilaista Wisconsinia kuin Madison, jossa on Door Countyyn verrattuna paljon enemmän hälyä ja nuoria ihmisiä ja kaupunkilaisempi elämänasenne. Green Bay -lahden varrella sijaitsevat pikkukylät sen sijaan olivat ihanan rauhallisia, idyllisiä ja sanalla sanoen periamerikkalaisia.