Haikea huokaus. Tänään pidin viimeisen oppituntini täällä Madisonissa. Syötiin karjalanpiirakoita ja karkkia ja salmiakkia ja rupateltiin kesän ja seuraavan lukuvuoden suunnitelmista. Laulatin myös Sinisiä punasia ruusunkukkia -kappaleen, koska pitihän viimeisellä oppitunnilla olla vähän kulttuuria ja musiikkia.
Oppitunnin jälkeen siivoilin toimistoani ja järjestelin vuoden kuluessa kertyneitä papereita ja opetusmateriaaleja. Syksyn ja kevään aikana olen kasvattanut opetusmatskuvarastoni kunnon nivaskaksi. Materiaalin määrä tosin kuvastaa vain vähän sitä, kuinka paljon kaikkea muuta olen saanut.
Syksyllä minulla ei vielä ollut kovin paljoa opetuskokemusta eikä opettajan rooli siksi tuntunut erityisen luonnolliselta. Pikkuhiljaa opettaminen alkoi tuntua luontevammalta. Nyt näen valtavan eron siinä, mitä olin (opettajana) ennen tätä lukuvuotta ja mitä olen nyt. Olen käyttänyt paljon erilaisia opiskelutekniikoita -- onnistuneesti ja ei-niin-onnistuneesti --, kokeillut uusia pedagogisia kikkoja ryhmän motivoimiseen, tutustunut suomen kielen opetusmateriaaleihin ja yleensäkin saanut paljon itseluottamusta opettamiseen. Joskus harmitti, jos tunti ei mennyt suunnitelmien mukaan. Useimpien tuntien jälkeen fiilis oli kuitenkin hieno. Kun tunti meni tosi nappiin, olo oli aivan mahtava.
Tämän vuoden aikana olen myös oppinut ja hoksannut paljon uutta suomen kielestä ja kulttuurista, vaikka kaiken luulisi olevan tuttua natiiville suomalaiselle ja suomen kielen pääaineopiskelijalle. Ennen tiesin, että suomi on jännä kieli ja Suomessa on mielenkiintoinen kulttuuri mutta nyt olen oikeastaan vain ihastunut siihen enemmän! Minusta on etuoikeus saada opettaa sitä muille ja ihanaa, että ihmiset haluavat oppia tuntemaan sitä.
On vaikea kuvitella, että viimeinen oppitunti on mennyt. Olen tavannut opiskelijani päivittäin viime syksystä asti muutamia lomia lukuunottamatta. Olen ollut uskomattoman kiitollinen siitä, kuinka ihania opiskelijoita opetusryhmääni on sattunut. Jokainen heistä on antanut parastaan koko syksyn ja kevään ajan, ja he ovat osoittaneet olevansa aidosti kiinnostuneita Suomesta. Heidän motivaationsa on motivoinut minua tekemään parhaani. Koko vuosi on ollut minulle aivan yhtä suuri oppimiskokemus kuin heillekin.
Nyt jäljellä on kolme viikkoa. Tänä aamuna heräsin jo puoli seitsemältä leipomaan karjalanpiirakoita. Niitä leipoessani alkoi päässä yhtäkkiä soida Finlandia-hymni ja seuraavaksi Suvivirsi. Minun taitaa olla aika tulla jo takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti