Vuosi Jenkeissä ei olisi täydellinen, jos en matkustaisi niin paljon kuin mahdollista. Olen jo nähnyt monia kaupunkeja eri puolilla Amerikkaa mutta vielä oli yksi, joka kovasti houkutteli luokseen. Se oli kaupungeista loistokkain, absurdein ja syntisin eli tietenkin Las Vegas.
Kävin Las Vegasissa neljän päivän pikamatkalla. Kaksi päivistä kului matkustamiseen, joten minulla oli yhteensä kaksi kokonaista päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Vegasissa minua odotti itävaltalainen Fulbright-kollegani Claudia, jonka kanssa matkustin myös San Fransiscossa ja Los Angelesissa.
Lensin Vegasiin Chicagosta Minneapolisin kautta. Meidät vastaanotti yli 35 asteen helle. Kuumat oltavat jatkuivat koko matkan ajan, joten mukana täytyi aina pitää juomapulloa, hellehattua ja aurinkorasvaa. Lämmöstä nauttimisen sijaan pakenimme yleensä auringon poltetta vilpoisiin, ilmastoituihin sisätiloihin.
Las Vegasin kaupungin tärkeimmät käyntikohteet sijaitsevat kaikki Las Vegas Boulevardilla eli ”Stripillä” tai sen liepeillä. Vaikka se ehkä kuulostaa hieman oudolta, Vegasin suurimmat vetonaulat ovat Stripin kasinohotellit, kuten Bellagio, Paris, Mirage, Caesar’s Palace ja Venetian. Nämä hotellit eivät todellakaan ole pelkkää yöpymistä varten, vaan niistä löytyy ostoskeskuksia, puutarhoita, aukioita, suihkulähteitä, huvipuistoja ja luonnollisesti kasinoja pelipöytineen ja satoine kolikkokoneineen.
Vietimme molemmat kaksi päivää vain tutustuen Stripin eri hotelleihin emmekä edes ehtineet nähdä kaikkea. Kuljimme jalan tai käytimme Stripin busseja, joihin ostimme 7 dollarin päivälipun. Kävimme katsomassa mahdollisimman paljon erilaisia ilmaisesityksiä, joita hotellit tarjosivat tietyin väliajoin. Circus Circus -hotellissa oli luonnollisesti sirkusesityksiä, ja Caesar’s Palacen ostoskeskuksessa sen sijaan esitettiin Atlantiksen tuho. Yksi hienoimpia esityksiä oli Mirage-hotellin tulivuorenpurkaus mutta upein kaikista oli kuuluisa Bellagion suihkulähdeshow. Fremont Streetille emme valitettavasti ehtineet.
Halusimme matkustaa pienellä budjetillä, koska rahat alkavat tässä vaiheessa vaihtovuotta olla jo aika vähissä. Hyvä puoli Vegasissa on se, että majoitus on halpaa. Meidän huoneemmelle tuli hintaa vain 40 dollaria per henkilö kolmelta yöltä, mikä tosin ei sisältänyt aamiaista ja nettiä. Hotellimme oli nimeltään Stratosphere, ja yöpymisen hintaan kuului myös ilmainen pääsy hotellin torniin, 109. kerrokseen. Korkealta tornista näkyi kauniisti kaupunkia ympäröivä aavikko.
Majoituksen edullisuudesta huolimatta Vegasissa on helppo saada rahaa palamaan. Kaikki siellä on suunniteltu siten, että ihmiset käyttäisivät rahaa. Uhkapelit ovat tietysti yksi tapa menettää tilinsä ja loisteliaiden hotellien ja kauppojen keskellä voi helposti hiipiä halu ostaa jotain hienoa, vaikkei siihen olisi varaakaan. Rahaa kuluu helposti myös ruokailuun, koska ravintolat ovat yllättävän kalliita. Me söimme siis lähinnä pikaruokaloissa tai ostimme eväitä ruokakaupoista.
Vegasissa voi myös varomattaan haksahtaa tarjouksiin. Kaduilla ja kaupoissa turisteja houkutellaan muka ainutlaatuisilla ja vain juuri sinulle tarkoitetuilla diileillä. Meitä yritettiin useaan otteeseen saada eri baareihin lupauksilla ilmaisista drinkeistä tai sisäänpääsystä mutta todellisuudessa hintaa olisi tullut paljon enemmän kuin mitä olimme valmiita maksamaan.
Jos on valmis raottamaan kukkaroaan, kannattaa minun mielestäni käyttää rahansa shoppailun sijaan kokemusten hankkimiseen. Las Vegas on kuuluisa show-esityksistään, joissa voi katsella vaikkapa Cirque du Soleilia tai David Copperfieldin taikoja. Erilaisia esityksiä on paljon, ja hotellilta tai Tixfortonight-tiskeiltä voi tiedustella alennushintaisia lippuja saman päivän näytöksiin. Vielä hienompi kokemus olisi varmasti jättää kaupungin vilinä taakse ja lähteä muutaman tunnin tai koko päivän mittaiselle retkelle katsomaan Hoover Damia tai Grand Canyonia. Varsinkin helikopterimatkat aavikolle lienevät huikeita.
Yllätyin siitä, kuinka rauhalliselta kaupunki vaikutti. En nähnyt humalaisten riehumista tai oikeastaan mitään erityisen paheksuttavaa. Oli kuitenkin selvää, että Vegas halusi ylläpitää imagoaan synnin pääkaupunkina. Tienvarsien lehtipöntöissä oli sanomalehtien sijaan mainoksia aikuisten leikkeihin ja kaduilla ohikulkijoille jaettiin puhelinnumeroita, joista pystyi tilaamaan haluamaansa seuraa. Hieman syrjemmässä Las Vegas Boulevardilta löytyi lukuisia strippiluolia, erotiikkakauppoja ja tietenkin hääkappeleita vanhanaikaisille. Myös alkoholinjuomiseen kannustettiin mainostamalla juomatarjouksia aivan aamusta yön pikkutunneille asti -- käytännössä siis kellon ympäri.
Toisaalta odotin Vegasin olevan paljon mauttomampi, kitschimpi ja rumempi. Oikeastaan se oli aika hurmaava. Kaupungin sydämessä kadut olivat siistejä, rakennukset loistokkaita sekä puutarhat ja suihkulähteet olivat upeita. Yövalaistuksessaan Vegas oli yhtä värikäs kuin sen mainekin. Toki suuri osa loistokkuudesta oli jokseekin turhanpäiväistä ja epäaitoa, koska taatusti oikea Pariisi tai Venetsia voittaa mennen tullen kasinojäljitelmät. Keskikaupungin loisto lopahti myös heti, kun meni yhdenkään korttelin päähän Stripiltä. Silloin jättihotellit vaihtuivat rakennustyömaiksi ja rähjäisiksi taloiksi ja vehreät puutarhat muuttuivat hiekkakasoiksi.
Jos on joskus mahdollisuus käydä Vegasissa, se on näkemisen arvoinen. Sinne tuskin kannattaa varata ihan hirveästi aikaa mutta toisaalta se on erinomainen lomailukohde. Vegas oli minusta yllättävänkin mukava ja jopa kaunis, joskin sen loistokkuus on rahoitettu pitkälti ihmisten himoja hyväksikäyttäen. Mutta kuka minä olisin hedonismia tuomitsemaan? Las Vegas ei kuitenkaan onnistunut korruptoimaan minua aiempaa pahemmaksi enkä edes ajautunut henkilökohtaiseen konkurssiin. Matkamuistoksi jäi hienoja kuvia, kokemuksia ja 30 dollaria blackjack-voittoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti